Wiki

Opintomatka Tanskaan ja Etelä-Ruotsiin 4.-8.11.2008

Matkan aiheuttamia haja-ajatuksia, intoa sekä muita sekavia tuntemuksia

Länsi-Suomen lääninhallitus ja Kirjastoseuran kirjastovirkailijaryhmä järjestivät opintomatkan Tanskaan ja Etelä-Ruotsiin 4.-8.11.2008. Mukaan lähti innostunutta ja vankalla ammattitaidolla varustettua porukkaa kirjastoista ympäri Suomea. Mukana oli mm. informaatikko, kirjastovirkailijoita ja kirjastonhoitajia. Matkanjohtajana toimi Tampereen ikioma Elina Harju.

Odotukset matkalle olivat suuret, sekä omat että työtovereiden asettamat. Toimin pääkirjasto Metsolla kirjastovirkailijana lainaustoimistossa, joten pidin silmällä erityisesti lainaus- ja palautustoimintojen toteutusta. Lisäksi mielenkiinnon kohteenani ovat kirjastojen tarjoamat palvelut nuorille. Tällä hetkellä vastaan osaltani Metson aikuisten osaston sarjakuvakokoelmasta, joten kiinnitin erityistä huomiota myös sarjakuviin.

Kolmen päivän aikana syynissä oli kuusi kirjastoa; kaksi kirjastoa päivässä pitää kirjastolaisen tiellä. Tahti oli rankka ja käytännössä paljoa aikaa kysymyksille tai keskustelulle ”rivityöntekijöiden” kanssa ei jäänyt, joten monet asiat jäivät selvittämättä. Huhu kuitenkin kertoo, että toinen vastaavanlainen matka olisi suunnitteilla, joten jätän perinnöksi seuraavalle matkaajalle selvittämättä jääneiden selvittämisen!

Garaget (keskiviikko 5.11.)

Malmön Garagetissa toteutettiin kirjastopalveluja totutusta poikkeavalla tavalla. Tämä erikoinen kirjasto näyttäytyi meille punaisena tiilirakennuksena ja sisätiloihin siirryttäessä avautui näkymä viihtyisästi kalustettuun hallimaiseen tilaan. Garagetin kirjastonhoitaja Andreas Ingefjord kertoi rakennuksen aloittaneen taipaleensa noin sata vuotta sitten tehtaana. Olipa se aikakaan ollut junatallinakin. Nyt Garagetin tilat ovat helposti muunneltavissa ja esimerkiksi äänieristeverhojen avulla onnistuu vaikka seminaarin pitäminen ilman, että verhon toisella puolella häiriinnytään seminaariäänistä.

Garagetia ympäröivällä alueella ei ole toista kirjastoa, lähimpänä on Malmön kaupungin pääkirjasto. Garagetia suunnitellessa ajatukseksi muotoutui kombinaatio kirjastopalveluista ja tutkimus ja kehitystoiminnasta. Tarkoituksena siis oli ja on etsiä ”uusia tapoja toteuttaa urbaaneja projekteja”. (Projekti-sana tuntui olevan sekä tanskalaisten että ruotsalaisten mieleen, mutta erityisesti Garagetin henkilökunta oli ottanut sen omakseen.) Nyt Garagetilla on viisi pääyhteistyökumppania. Yksi tärkeimmistä on naapurista löytyvä Youth Music Center. Kaupungin kulttuuripuoli puolestaan kustantaa mm. henkilökunnan palkat ja logistiikan.

Garaget ”kasvatettiin” yhdessä tulevien käyttäjien kanssa. Seitsemän ryhmää, jotka koostuivat erilaisista kulttuureista ja kansallisuuksista, suunnittelivat Garagetin ”pohjan”. Garagetia kuvataan avoimeksi projektiksi. Kirjaston jo avattua ovensa, ovat sen palvelut ja toiminnot jatkuvan muutoksen alaisena juuri käyttäjien toimesta. Garaget on käyttäjille avoin tila, jota räätälöidään tarpeen mukaiseksi. Näin yhteisöllisyys nostetaan aivan uudelle tasolle; nettiympäristössä tutuksi tullut 2.0 ajattelu on siirretty fyysiseen tilaan. Ja se toimii.

Garagetin henkilökunta, johtaja ja kirjastonhoitaja, ovat kaaoskestävyyden ammattilaisia. Kirjaston palveluita voidaan muuttaa milloin vain miksi vain, jos muutos palvelee ympäröivää yhteisöä ja jos asiakkaat niin toivovat. Ääriesimerkkinä voi olla kirjastonhoitajan vaihtoon laittaminen (Andreas naurahtaen myönsi, että näinkin voisi tapahtua!). Kaaoskestävyyttä vaaditaan siis yläkäsitteissä, mutta myös alakäsitteissä; arjesta selviytyy, kun muistaa että kaikki on mahdollista. Koskaan ei aamulla työpaikalle tullessaan tiedä, miltä tilat näyttävät ja missä huonekalut ovat. Edellisellä viikolla ei välttämättä tiedä, mitä tilaisuuksia ja tapahtumia kirjaston tiloissa tullaan järjestämään. Olisiko kyseessä koko yön kestävä Tango-festivaali, nuorten varainhankinta Perun matkaa varten, Ekologinen Cafe, jossa kahvikupposen ääressä tehdään kierrätysmateriaaleista uusia tavaroita vai työpaja, jossa opiskellaan auton huoltoa halliin ajetun näytekappaleen ja asiantuntevien asiakkaiden avustuksella.

Garaget tarjoaa ennen kokemattomia palveluja, mutta kaikki perustuu kuitenkin Garagetin sydämessä sykkivään kirjastopalveluun. Säännöllisesti järjestettäviin palveluihin (tapahtumiin) kuuluvat mm. dialoglab (opitaan / keskustellaan yhdessä jostain aiheesta) ja elokuvalaboratorio (elokuvia tietyistä aihealueista). Kokoelma puolestaan kootaan käyttäjien kanssa yhdessä. Mm. arabiankielistä kirjallisuutta valittaessa Andreas kokosi ensin ehdotuksen tulevaksi kokoelmaksi, mikä koostui suurimmaksi osaksi arabian kielialueen kirjailijoiden teoksista. Käyttäjistä koostuva ryhmä kävi ehdotukset läpi ja teki muutoksia. He halusivat 40% kirjoja alkuperäisellä kielellä ja 60% arabiaksi käännettyä kirjallisuutta. Kokoelmasta tuli erittäin hyvä ja käytetty. Asiakkaat hyllyttivät kirjat mieleiseensä järjestykseen ja kouluttivat uudet kirjastonkäyttäjät kokoelman hyllyjärjestykseen. Johtopäätöksenä Garagetin perimmäinen tarkoitus: kirjasto ja kirjaston henkilökunta ovat apuna ja tukena sekä tarjoaa rahoituksen ja tilat, käyttäjät päättävät mitä tiloilla ja rahoilla tehdään.

Kööpenhaminan kaupunginkirjasto (perjantaina 7.11.)

Kööpenhaminan kaupunginkirjasto esittäytyi meille uusine/vanhoine tiloineen, jotka olivat ennen majoittaneet monikerroksisen tavaratalon. Kirjasto pyrkiikin osaltaan tuomaan kirjakauppamaista tunnelmaa asiakkailleen; ovatko kirjapinot houkuttelevampia kuin hyllyrivit? Alakerrassa on mm. viihtyisän oloinen kahvilanurkkaus, tietokoneluokka, lastenosasto (joka oli tunnelmallisen sekasotkuinen), avoin varaushylly, massiivinen palautusautomaatti ja palvelutiskit. Kirjaston edustaja kertoi, että vielä avoimeen tilaan on suunnitteilla ”speakers corner”. Kirjaston tilojen suhteen oli kovasti suunnitelmia, mutta kaikki vielä toteutusta vailla.

Kirjastoa vaivasi kokoelman suhteen hyvin perinteinen ongelma; hyllyt olivat tupaten täynnä. Vaikka pääpaino oli tässäkin kirjastossa asetettu kokoelmasta käyttäjiin, edessä on mm. laaja poisto-operaatio. Kokoelmapolitiikkaa hiottiin parhaillaan. Kaikkea tanskalaistakaan kirjallisuutta ei tarvitse säilyttää, sillä Århusissa sijaitseva National Library tekee tämän muiden puolesta. Suosituimpien kirjojen puolesta kirjasto toivoo, että ihmiset mieluummin ostaisivat niitä, kuin että kirjasto joutuisi hankkimaan samaa teosta liian monta kappaletta. Kirjaston johto on päättänyt, että valintoihin ei saisi käyttää liikaa aikaa. Kolme 3-4 henkilön tiimiä päättää valinnoista; kaunokirjallisuustiimi ja kaksi tietokirjallisuustiimiä (luokat 0-49 & 50-99.9).

Pääpaino oli uudesta kokoelmapolitiikasta huolimatta asetettu kokoelmista käyttäjiin. Meillekin tuttu konsepti oli toteutettu: Copenhagen is reading 2008. Kirja-aiheisia tilaisuuksia (book talks) järjestetään paljon. Mahdollisesti myös suomalaisittain hyvin toimiva idea voisi olla kirjaston järjestämät Pub crawling with an author –tapahtumat. Muutenkin Kööpenhaminan kaupunginkirjasto tekee paljon yhteistyötä kirjailijoiden ja kustantamojen kanssa. Book of the month –tapahtumat toimivat niin, että kirjailija tulee ilmaiseksi kirjastolle esim. puhumaan kirjastaan ja kirjasto puolestaan lupautuu hankkimaan kirjaa esim. 25 kappaletta. Tilanne hyödyttää kaikkia osapuolia ja Book of the Monthista on jo muodostumassa kirjastolle brändi.

Henkilökuntaa pääkirjastolla on yhteensä noin 100, joista kirjastonhoitajia n. 50. Lisäksi laitoskirjastoissa henkilökuntaa on 10. Määrärahojen pienentyessä henkilökunnan määrää vähennetään. Kirjastoavustajista osa on ”suoraan kadulta”, joillain on virkailijan koulutus, joka kestää 2-3 vuotta. Suoraan koulunpenkiltä tulleen kirjastolaisen palkka on melkoisen pieni. Vuoden päästä työsuhteen alusta keskustellaan ja sovitaan henkilökohtaisesta lisästä, jos työntekijä on valmis ottamaan lisää vastuullisia työtehtäviä (esim. koulutus, web) periaatteella lisää vaikuttavuutta, lisää liksaa. Kööpenhaminassa ei kuitenkaan ollut esim. samanlaista systeemiä kuin HelMet-kirjastoilla, jossa asetettuun tavoitteeseen päässyt työntekijä saa bonuksen. Kööpenhaminassa kirjastoissa henkilökohtainen palkanlisä on korkeintaan 20% palkasta (Suomessa korkeintaan n. 46%). Palkannousu palvelussuhteen keston mukaan tapahtuu nopeammin kuin Suomessa; palkka nousee vuosittain, kunnes kahdeksan vuoden työsuhteen jälkeen ollaan ylimmällä tasolla.

Kirjaston edustaja puhui myös hetken verran kirjastohenkilökunnan yhteisestä liitosta (Bib. Union). Palkkatilanne on heillä parantumassa. Ala on naisvaltainen heilläkin, mutta tilannetta on pyritty tasoittamaan. Yliopistokirjastojen henkilökunnalla on oma liittonsa, joten aivan saman katon alla Tanskassakaan ei olla. Tilanne on kuitenkin parempi kuin meillä, missä kirjastolaiset on ripoteltu useamman liiton alle.

Blågårdens bibliotek (perjantaina 7.11.)

Blågardenin kirjasto sijaitsee Kööpenhaminan keskustassa epämääräisen kävelymatkan päässä kaupunginkirjastolta. Sisään astuttaessa huomio kiinnittyy vaistonvaraisesti aidon kokoiseen Batmaniin, joka tyylikkäästi poseeraten suojelee kirjastonkäyttäjiä sarjakuvatilassa pääkulkureitin vieressä. Silkeborgin kirjastolla on kamelinsa, Blågården uskoo supersankarinsa voimiin. Batman antaa viitettä siitä, että kyseessä ei ole aivan tavallinen kirjasto. Kirjaston ja sen henkilökunnan asennetta tarkastellessa selviää, että kyseessä on harvinainen helmi.

Kirjasto määrittele itsensä profiilikirjastoksi, joka on ainoa lajissaan Tanskassa. Kohdealueita ovat mm. koulutus/kasvatus (education), lapset ja nuoret. Pääkohderyhmä ovat 15-35-vuotiaat käyttäjät. Kirjasto on kuitenkin yleinen kirjasto eikä sen aineistoja ole pelkästään kohdistettu nuorille. Päällimmäisenä tarkoituksena on houkutella kirjastoon nuoret vanhemmat lapsineen. Näin lapset kasvatetaan kirjastonkäyttäjiksi jo pienestä pitäen. Kirjastossa on huomattu, että noin 15-25-vuotiaat ovat ikäryhmä, jota on hyvin hankala tavoittaa; lapsi pitää ”kaapata” viimeistään 9-vuotiaana kirjaston asiakkaaksi. Profiilikirjaston idea tarkentuu, kun kirjastonhoitaja Jakob Lærkes ryhtyi kertomaan kirjastosta ja sen tarjoamista palveluista.

Kirjaston tilat on jaettu erilaisiin alueisiin (zone). Alueita on muun muassa sarjakuville, romaaneille (genreittäin), pelaamiselle, hiljaiseen työskentelyyn jne. Kirjaston tilojen suunnittelun pitäisi selvästi heijastaa sitä, mitä kirjastossa tehdään ja mitä se edustaa. Alueiden sijoittelu onkin tehty huolella ja alueet ovat jatkuvasti muutettavissa, jos tälle ilmenee tarvetta. Kirjastossa kokeiltiin esimerkiksi yhdistää aikuisten ja nuorten alueet. Jonkin ajan päästä todettiin, että tämä järjestely ei toiminut ja alueita muokattiin jälleen. Alakerran avoin varaushylly on sijoitettu pääovesta katsottuna huoneen toiseen päähän. Tarkoituksena on ”pakottaa” asiakkaat kävelemään kirjastotilan läpi ja huomaamaan mielenkiintoisia asioita ja aineistoja; vain pikainen varauksen hakeminen ei taida Blågårdenin asiakkailta onnistua!

Blågårdenin kirjasto pitää henkilökuntaa menestyksen avaintekijänä. Siksi rekrytointiin käytetään huomattavasti aikaa. Jos paperilla ”parhaimman” näköinen työntekijä valitaan, käy luultavasti niin, että kyseinen henkilö lähtee pian ”parempiin hommiin”. Tämän takia valitaan henkilö, joka sopii juuri eikä melkein paikkaan jota täytetään. Työntekijän pitää olla sitoutunut ja motivoitunut, hänellä pitää olla draivia! Vaaka kallistuu eri suuntaan kuin meillä; koulutus ja tausta painaa noin 30% verran, halu tehdä 70%. Draivia Blågårdenissa totisesti tarvitaan; asiakaskunta on haastavaa, työolot ovat muuttuvaiset ja tapahtumia järjestetään jatkuvasti. Osaavasta henkilökunnasta puolestaan pidetään hyvää huolta. Päivittäin otetaan aikaa kahvikupillisen ääressä ja keskustellaan edellisen päivän tapahtumista ja orientoidutaan tulevaan päivään. Viikoittain pidetään reilu, 1 ½ tunnin mittainen kokous. Sisäinen viestintä hoidetaan mieluummin face-to-face periaatteella kuin sähköpostitse. Kun uudistuksia tai uusia tapahtumia ruvetaan järjestämään, täytyy koko henkilökunnan olla asian puolella. Uudistuksia lähdetään viemään eteenpäin pikku hiljaa; niistä puhutaan koko ajan ja kerrotaan mitä ja miksi, jotta epäselvyyksiä ja väärinkäsityksiä ei pääse syntymään.

Blågården erottuu edukseen erilaisella, personalisoidulla (personalized) profiililla. Henkilökunta esiintyy kirjaston nettisivuilla nimineen ja kuvineen ja pienellä henkilökuvauksella höystettynä. (Periaatteessa työntekijän henkilöllisyyden saa kuka tahansa selville hyvin pienellä vaivalla, ja jos kerrot itse itsestäsi esim. Facebookissa, kukaan ei silloin tee sitä puolestasi.) Kirjastossa on työntekijöiden omalla nimellään suosittelemia teoksia esillä näyttelyissä. Internetin kuvapalveluun Flickriin ladataan kuvat kirjaston tapahtumista; yksi kuva mainostaa paremmin kuin tuhat sanaa. Kirjastolla on Facebook-profiili (jonka ystäväksi juuri äskettäin liityin). Tiedotus tapahtumista leviää Facebookin avulla kulovalkean tavoin; naamakirja mainostaa paremmin kuin tuhat lehtijuttua. Kirjastolla oli myös blogi, mutta sen ylläpitäminen vei paljon työaikaa, henkilökunta ei jaksanut kirjoittaa jatkuvasti uusia blogientryjä ja kukaan ei lukenut koko blogia. Blogi oli historiaa.

Kirjaston tapahtumat houkuttelevat potentiaaliset asiakkaat kirjastoon. Jotta he jäisivät kirjaston asiakkaiksi, pitää tarjolla olla jotain kiinnostavaa; hyvin toimiva, täsmäsuunnattu kokoelma. Kokoelman käyttöä tarkkaillaan jatkuvasti ja poistopolitiikka on raakaa. Selvisi, että somaliankielisiä aineistoja luettiin hyvin vähän ja lähes koko somaliankielinen kokoelma poistettiin. Kun yksittäinen asiakas kysyy kyseisen kieliluokan aineistoa, se hankitaan hänelle esim. kaukolainaamalla (joka on Tanskassa täysin maksutonta asiakkaalle!). Lærkesin neuvo kirjastoille oli siis tämä: ”promote what is used”. Tilastot mm. kertovat, mitkä aineistot ovat lainoihin nähden suhteessa halvimpia, Blågårdenissa halvimpia ovat sarjakuvat ja tv-sarjat. Kalliimpia aineistoja puolestaan olivat romaanit ja tietokonepelit. Blågårdenissa onkin suuri kokoelma erityisesti amerikkalaisia sarjakuvaromaaneja ja tv-sarjoja.

Blågårdensin kirjastoa ympäröivä alue on muuttunut radikaalisti vuosien saatossa. Muutamia vuosikymmeniä sitten alueella asui tanskalaisia, nykyään alueen väestöstä on noin 70% maahanmuuttajia. Kirjaston esittelyn päätteeksi estradille astui asiakas, joka spontaanissa puheessaan kertoi meille, Lærkesin tulkatessa, kuinka hän on koko tämän muutoksen ajan ollut kirjaston asiakas ja kuinka upeasti ja asiakaskunnastaan aidosti välittäen kirjasto on muuntunut tarpeen mukaan. Tässä kävi selväksi, kuinka tärkeä Blågårdenin kirjasto asiakkailleen on ja mitä kaikkea meilläkin esille nostettu sana ”yhteisöllisyys” voi todellisuudessa merkitä.

Me emme ole yksin

Tämähän me tiedetään jo. Mutta toimitaanko tämän tiedon mukaan? Århusin pääkirjastoa esitellyt kirjastonhoitaja demonstroi meille kirjastoanarkiaa parhaimmillaan: mitä tulee kun yhdistämme kirjastoihmisen (stereotyyppinen kuva sitruunaa syöneestä ammattikuntamme edustajasta, jonka puhekuplassa lukee pönäkästi ”Shhhhhh!”) ja toisen kirjastonhoitajan (”Shhhhhhh!”) yritelmänä luoda uusia palveluja käyttäjille? Tuloksena on kolmas aivan samanlainen kirjastoihminen (”Shhhhhh!”) ja ajattelutapa. (Yleisössä kuului tällä hetkellä närkästynyttä kahinaa.) Ajatuksena siis on, että käyttäjä tietää (usein alitajuisesti) parhaiten, mitä hän tarvitsee. Tämä tieto pitää saada heiltä meidän tietoomme. Näin yhdistyy kirjastoammattilaisen asiantuntijuus ja käyttäjän asiantuntijuus omalla mielenkiinnon alueellaan. Malmössä toimivassa Garaget-kirjastossa tämä on testattu ja toteutettu mallikkaasti ja todettu hyväksi.

Kööpenhaminan pääkirjaston edustaja puolestaan esitteli asiaa hieman toiselta kantilta. Kirjaston henkilöstön osaamiskompetenssin pitää olla ajan tasalla. Muutoin kirjaston on hankala kehittää toimintaansa tulevaisuutta ajatellen. Kööpenhaminan pääkirjastossa onkin henkilöstöä, jolla on usean alan osaamista ja koulutustaustaa ja erityisesti IT-alan osaamista. Mahdollista olisi myös palkata esimerkiksi arkkitehti kirjastoon täysipäiväiseksi työntekijäksi, jos tällaiselle tulisi tarvetta. Kaikkein parhaimmaksi katsottu osaaminen olisi henkilöllä, jolla olisi sekä kirjastoalan että jonkin toisen alan koulutusta ja kokemusta. Samankaltainen asenne tuli esille myös muissa kirjastoissa, joissa vierailimme. Malmön kaupunginkirjaston palkkalistoilla löytyy mm. multicultural co-orditanor. Henkilöllä ei ole kirjastotaustaa ja hän on maahanmuuttaja, joka puhuu sujuvasti ruotsia. Kaupunkilaisista 1/3 omaa monikulttuurisen taustan, joten koordinaattorille on perusteltu tarve.

Kirjasto ei ole yksin tehtäväkentässään, sen asiakkaat ovat myös muiden tahojen asiakkaita tai toimijoita ja monet yhteisöt ja organisaatiot toimivat samalla kentällä kuin kirjasto. Yhteistyö on siis kultaa. Garaget-kirjasto näyttää mallia: sillä on viisi pääpartneria, joiden kanssa hoidetaan mm. rahoituspuoli kuntoon. Kööpenhaminan Blågårdensin kirjaston yläkerrassa toimii puolestaan kulttuuritalo, jolloin yhteistyö on saumatonta ja helposti toteutettavaa jo pelkän sijainnin perusteella. Viimeisimpänä taidonnäytteenä oli 8.11. järjestetty Tanskan tämän vuoden suurin pelitapahtuma. Malmössä taas kirjasto tukee ja järjestää erityisiä palveluja alueensa aloitteleville yrittäjille / yrityksille. Näin verkostot luodaan heti kättelyssä ja yhteistyöstä hyötyvät kaikki osapuolet. Yksin ei ole hyvä jäädä ja seurassa on lisäksi paljon hauskempaa!

Asiakas toimii itsenäisesti ja vastuullisesti

Lähes jokaisessa kirjastossa, jossa vierailimme, automaatioaste lähenteli 100%. Jokainen näkemämme varaushylly oli avoin, mistä asiakkaat itse hakivat varauksensa ja lainasivat ne automaateilla. Henkilökunnan aika oli vapautettu opastaviin tehtäviin, lukuisiin projekteihin ja kirjastojen tarjoamiin totutusta poikkeaviin palveluihin. Århusin kirjaston Mindspot-nuorten tilaan nuoret itse kutsuivat itsensä koolle esim. opettelemaan kännykän erikoisominaisuuksien käyttöä. Kaikki tämä näytti toimivan hienosti ja oletusarvoisesti. Miten kulttuurisesti sidottua tällainen asiakkaiden itseohjautuva toiminta on?

Se ei pelaa, joka pelkää

Tanska tarjoaa herkullisia ideoita ja upean asenteen malliksi kaikille kirjastolaisille. Suunnittelussa ja toteutuksessa on raikkautta, jota en kokenut edes Lontoon yliopistojen kirjastoissa. Taitaa brittejä vaivata sama kankeus kuin meitä suomalaisia; stiff upper lip. Mahtava brändi sinällään, mutta joutaisi pois kirjastoista!

Kirjastoissa olevat perinteet istuvat tiukassa. Kärjistäen Suomen kirjastolaitos on täynnä korkeasti koulutettuja naisia, jotka vaativat itseltään ja muilta onnistumisprosentiksi vähintäänkin sata. Millä keinoilla 100% prosenttiin sitten päästään? Toteuttamalla saksalaisella tehokkuudella vuosien saatossa hyväksi todettuja malleja. Onnistumisprosentti lähellä sataa ei anna mahdollisuutta virheen tekemiseen. Jos eteenpäin mennään ilman riskinottoa, tietää että mitään uutta, jossa epäonnistumisen vaara piilee, ei ole selvästikään kokeiltu. Blågårdensin kirjastonhoitaja Jakob Lærkes, kertoi että ”failure is good, same failure twice is plain stupid”. Eli epäonnistumisesta opitaan eikä siitä rokoteta (paitsi jos mokaa kahdesti samassa asiassa). Epäonnistumisen hyväksyy sekä kirjasto että kirjaston asiakkaat, jotka eivät olekaan tarujen myyttisiä petoja valmiina katkaisemaan kaulavaltiomme jokaisen pienen harha-askeleen otettuamme. Ainakaan Tanskassa.