Kirjastovirkailijaryhmä Tanskassa 2008
Wiki
Tämä on Suomen kirjastoseuran kirjastovirkailijaseuran Kirjastolehteä varten laatima juttu Tanskan retkestä marraskuussa 2008. Mace aloitti jutun laatimisen, kuten sovittu oli. Lehtijutun deadline on 18.11 ja tekstiä siis työstetään täällä KirjastoWikissä siihen asti. On puhuttu että se julkaistaan valmistuttuaan vuoden 2008 viimeisessä Kirjastolehdessä. Jutulle sovittu mitta on 3500 merkkiä.
Contents |
Lehtijuttu
Kirjastovirkailijaryhmä tutustumismatkalla Tanskassa
Suomen kirjastoseuran kirjastovirkailijaryhmä oli mukana kirjastolaisten Tanskaan suuntautuneella tutustumismatkalla marraskuun alussa 2008. Perille saavuttiin tiistaina ja keskiviikkona kohteena olivat Malmön pääkirjasto sekä Garaget, torstaina Århus sekä Silkeborg ja perjantaina Kööpenhaminan pääkirjasto sekä Blågårdenin lähikirjasto. Virkailijaryhmästä mukana olivat ryhmän puheenjohtaja Leenakaisa Haapaniemi Salosta, sihteeri Jaana Kakkonen Nokialta, Katariina Tenhunen Rantsilasta ja Mace Ojala Helsingistä.
Trendejä
Selviä Tanskassa ja Malmössa koettuja trendejä olivat itsepalvelu sekä into alan koulutuspohjan voimakkaaseen laajentamiseen.
Itsepalvelulainaus ja -palautus olivat itsestäänselvyyksiä kaikissa vierailluissa kirjastoissa. Suuremmissa kirjastoissa oli käytössä valtavia lajitteluautomaatteja, joista suurin oli Århusin 72 lokeroinen. Palautusautomaateista poiketen lainausautomaatit olivat yleensä hajasijoitettuina ympäri kirjastoa.
Halu "päästä eroon" virkailijoista näytti olevan myös pinnalla. Kirjastoissa haluttiin olevan vain akateeemisesti koulutettuja henkilöitä. Ilmeisesti kuitenkin virkailijoiden koututustaso on alhaisempi kuin meillä, esim. Kööpenhaminan pääkirjastossa vastaus virkailijoiden koulutustaustaan oli, että "he tulevat usein suoraan kadulta"!
Itsepalvelukirjasto
Silkeborgissa kuulimme, että Gjernin lähikirjastossa ei suurimman osaa aukiolotunneista ole henkilökuntaa paikalla, ja itseasiassa kolmena päivänä viikossa henkilökunta ei tule paikalle ensinkään. Asiakkaiden omat kirjastokortit toimivat kulunvalvontavälineinä. Ajatus kuulostaa suomalaisen korvaan vieraalta, mutta kokemukset ovat kuulemma ainakin Gjernin kaltaisella pienellä paikalla pelkästään hyviä. Oli myös ilahduttava kuulla, että väkeä ei näiden järjestelyjen vuoksi ole jouduttu vähentämään, vaan aukioloa on jopa pidennetty.
Gjernissä on toiminnanjohtajan lisäksi yksi kirjastonhoitaja sekä kaksi virkailijaa ja aukiolotunteja on viikottain huimat 76. Muutaman tunnin päivässä on Gjernistä käytössä korvaava videoneuvotteluyhteys pääkirjastoon, jossa henkilökuntaa on paikalla myöhempään. Meille vihjattiin myös, että on Tanskassa meneillään kokeiluja joissa kirjaston aineisto voi poimia erityisistä automaateista juna-asemilla, ostoskeskuksissa tai muista paikoista kirjaston ulkopuolella.
Varausten nouto itsepalveluna vaikutti olevan jo normi eikä poikkeus. Jotta tietosuoja säilyisi asiakkaiden noutaessa itse varauksensa, oli noudossa käytössä salanimet. Jokainen asiakas keksii itselleen salanimen, joka kytketään kirjastokorttiin. Kirjat ovat siis noudettavissa omalla salanimelläsi aakkostetusta noutohyllystä. Kun sitten lainaat kirjan, tietää järjestelmä, että salanimi kuuluu sinulle ja pystyt lainaamaan kirjan. Tanskan puolella itsepalveluvaraukset noudettiin myös varausnumeron mukaan. Kirjastokorttejakaan ei enää kylläkään käytetty esim. Kööpenhaminassa, vaan lainaukset tehtiin henkilökortilla.
Koulutuspohjan laajentamisesta
Kaikissa vierailukohteissa puhuttiin myös siitä kuinka tärkeää on, ettei koko henkilökunta ole koulutukseltaan kirjastolaisia vaan että väkeä haalitaan muiltakin koulutuslinjoilta. Laulu on meiltä kotimaastakin hyvin tuttu. Missään ei meille kerrottu, että väkeä olisi oikeasti vaihdettu, vaan ilmeisesti skandinaavinenkin tapa uusia henkilökuntaa on niinkutsutun luontaisen poistuman, eli eläköitymisen kautta. Kovin nopeaa muutosta ei siis tiedossa ole, mutta mikäli toimia ei määrällisesti supisteta, lienee tiedossa entistäkin kovempi kamppailu vapautuvista paikoista. Kirjastoalan työllistymisnäkymäthän eivät meillä nytkään ole kaikkein ruusuisimmat.
Ammattiyhdistys
Tanskassa on kirjastolaisille oma ammattiyhdistyksensä.