Kirjasampo faq

Wiki

• Kaunokirjallisuushanke Kirjasammon etusivulle

F A Q - Usein kysyttyä

Kiitos ideasta Vantaan johtava informaatikko Krista Auviselle, joka esitti ensimmäiset kiperät kysymykset sähköpostissa ja antoi sitä kautta idean kirjata usein kysytyt kysymykset kaikkien luettaviksi. Lisää kysymyksiä voi esittää, jo esitettyjä kysymyksiä ja vastauksia kommentoida sähköpostilla kaisa.hypen@turku.fi tai suoraan tänne wikiin.

Mikä Kirjasampo?

Kirjasampo tulee olemaan yleisten kirjastojen yhteinen kaunokirjallisuuteen keskittyvä verkkopalvelu. Kirjasammossa on

• tietokanta, jonne kirjastolaiset voivat verkostona täydentää kaunokirjallisuuden sisällönkuvailuja ja josta kaunokirjallisuutta voidaan hakea monipuolisesti.

• elävä ja virkeä kirjallisuuden ”kotisivu”, jonne kootaan kaunokirjallisuuteen liittyvää aineistoa kuten blogeja, uutisia, suositteluja, ilmoitustaulu kirjastojen kirjallisuustapahtumia varten

• käyttäjien foorumi, jolla lukijat voivat kuvata ja vertailla lukukokemuksiaan, arvioida teoksia, keskustella niistä ja ylläpitää omaa virtuaalista kirjahyllyään

Kirjasampoon voidaan tallentaa myös kirjailijoita koskevaa, mm. kirjastojen tuottamaa tietoa ks. KITKA-projekti. Teos- ja kirjailijatieto muodostavat kokonaisuuden, josta on mahdollista hakea monin eri tavoin kaunokirjallisuuteen liittyvää aineistoa ja tietoa.

Tietokanta ja sinne tallennetut tiedot muodostavat palvelun perustan. Tietokannasta tuodaan käyttöliittymään lukuvinkkejä, esitellään uutta ja vanhempaa kaunokirjallisuutta.

Kirjasampo pyritään julkistamaan syksyllä 2009, siitä tiedotetaan tarkemmin myöhemmin. Palvelua esitellään Kirjastomessuilla Kirjastopäivien yhteydessä 10.-12.6.09 Turussa.

Kirjasammon lähtökohta on kirjaston arjessa. Jo pitkään on kaivattu tietokantaa, josta myös vanhempaa kaunokirjallisuutta voidaan löytää. Tätä peruslähtökohtaa on projektissa kehitystyön myötä rikastettu uusilla verkkotekniikoilla, esim. semanttisen webin välineillä ja kirjasto 2.0 -elementeillä.

Kuka ja missä?

Palvelua rakennetaan projektissa, jossa ovat mukana

• Turun kaupunginkirjasto (sisällölliset kysymykset, koordinointi)
• kirjastot.fi-toimitus (tekniikka)
• Vaasan kaupunginkirjasto ja maakuntakirjastot: KITKA-projekti (kirjailijatieto)
• Semanttisen laskennan tutkimusyksikkö, Teknillinen korkeakoulu (tietokantaratkaisu).

Tärkeä yhteistyökumppani jatkossa tulee olemaan BTJ Finland Oy, joka tuottaa valmiiseen palveluun uuden aineiston perusluetteloinnin ja sisällönkuvailut.

Hanketta rahoittaa Opetusministeriö ja se on osa Liikenne- ja viestintäministeriö Arjen tietoyhteiskunta -ohjelmaa.

Valmis palvelu tulee olemaan osoitteessa www.kirjasampo.fi. Kirjasampo tulee olemaan osa kirjastot.fi-palveluita, ja sillä on oma graafinen ilme ja layout.

Miksi juuri kaunokirjallisuuteen keskittyvä palvelu?

Kirjastojen kaunokirjallisuuteen liittyvät tietopalvelun välineet ovat nykyisellään puutteelliset. Niiden avulla ei voida tyydyttävästi vastata asiakkaiden esittämiin kysymyksiin tai tuoda aktiivisesti ja monipuolisesti kirjastojen kokoelmia ja niiden sisältöjä esiin.

Kirjastoluokitukset eivät perustu kaunokirjallisuuden sisältöihin vaan muotoon ja kieleen, joten siitä ei ole apua sisältöihin liittyvissä kysymyksissä. Vanhemman kaunokirjallisuuden sisällönkuvailua on tehty satunnaisesti. Nykyisistä järjestelmistä ei löydy kattavasti tietoa siitä, mistä teoksista yksittäinen runo tai novelli löytyy.

Kaunokirjallisuutta kysytään ja käytetään paljon, ja esim. kirjastot.fi:n tietolistalla esitetyistä kysymyksistä valtaosa liittyy juuri kaunokirjallisuuteen. Niihin annetuista vastauksista näkyy, että kirjastoissa on huikea määrä kaunokirjallisuuteen liittyvää tietämystä, joka pitäisi saada talteen, kiertoon ja yhteisesti käyttöön.

Verkossa on runsaasti kaunokirjallisuuteen liittyviä palveluita, joiden sisältö, laajuus ja taso vaihtelevat. Vain kirjastoilla on kokoelmiensa ansiosta mahdollisuus rakentaa palvelu, jossa kaunokirjallisuutta tuodaan esiin aiempaa kattavammin ja monipuolisemmin. Idea yhteisesti täydennettävästä kaunokirjallisuustietokannasta ei ole uusi, mutta nyt tekniikka alkaa olla riittävän kehittynyttä niin, että idea voidaan toteuttaa.

Kun kokoelmat ja kirjastolaisten niihin liittyvä tietämys tuodaan esiin verkossa havainnollisesti, visuaalisesti ja elämyksellisesti, on mahdollista rakentaa käytetty verkkopalvelu ja luoda siitä kirjastoille näkyvä verkkobrändi. Tämä brändi perustuu kirjastojen perinteiselle sisältöjen kuvailun ja hallinnan osaamiselle, ja sen esittämiseen sovelletaan uudenlaisia verkkotekniikoita.

Miksi vain kaunokirjallisuuteen keskittyvä palvelu?

Jostakin pitää aloittaa. Kaunokirjallisuus on otettu lähtökohdaksi, koska siihen liittyviä tiedonhaun apuneuvoja on kehitettävä (ks. yllä) ja koska siinä on elementtejä, jotka sopivat hyvin vuorovaikutteisen kirjasto 2.0 -verkkopalvelun perustaksi (elämyksellisyys, intertekstuaalisuus, lukijoiden omat kirjallisuuteen liittyvät näkemykset).

Näitä elementtejä on tietenkin myös tietokirjallisuudessa, musiikissa ja lasten aineistossa. Kirjasampoa onkin mahdollista laajentaa ja tuoda siihen lisää aineistoja. Niiden myötä palvelu rikastuisi huomattavasti, mutta se vaatii oman projektinsa. Kun Kirjasammosta on ensin saatu kokemusta kaunokirjallisuuspalveluna, voidaan miettiä, halutaanko sitä kehittää edelleen ja millä tavoin.

Kun Kirjasampo avataan, se sisältää lähinnä suomenkielisen aikuisten kaunokirjallisuuden viitetiedot. On jo aloitettu keskustelu siitä, miten palveluun saataisiin mukaan ruotsinkielinen kaunokirjallisuus.

Toteutus ja tekniikka

Kirjasammossa on sovellettu semanttisen webin välineitä, joiden avulla tuotettua metatietoa on mahdollista käyttää nykyistä huomattavasti monipuolisemmin hyväksi.

Teknillisessä korkeakoulussa on kehitetty Kirjasampoa varten tiedontallennusalusta, Kaunokki-Saha. Sen lähtökohtana ovat olleet kaunokirjallisuuden erityispiirteet, joten varsinkin sisällönkuvailuun ja osakohteiden tallennukseen on luotu välineitä.

Kirjasammon käyttöliittymä rakennetaan avoimen lähdekoodin Drupal-ohjelmalla.

Mikä semanttinen web? Ja miksi?

World wide webin ja myöhemmin semanttisen webin kehittäjä Tim Berners-Lee on todennut, että ”semantic web is so difficult to explain to people who are used to the Web. Before the Web, it was so difficult to explain to people what the Web was all about.”

Professori Eero Hyvönen on määritellyt semanttista webiä mm. näin: ”Web on antanut meille maailman tiedon käytettäväksi, mutta samalla ongelmaksi on muodostunut olennaisen tiedon etsiminen, löydettyjen tiedonmurusten yhdistäminen mielekkäiksi laajemmiksi kokonaisuuksiksi ja tietomassan muutosten hallinta. Näitä tietämyksen hallinnan ongelmia ollaan ratkaisemassa webin seuraavalla sukupolvella, semanttisella webillä. Sen tavoitteena on saada tietokone ymmärtämään webin sisältöjä ontologisen tiedon ja päättelyn avulla, jolloin kone voi auttaa ihmistä tiedon haussa, yhdistelyssä ja ylläpidossa… [Semanttisen webin ajatuksena on luoda] nykyisen webin päälle uusi metatietokerros, joka kertoo millaisia sisältöjä missäkin verkko-osoitteessa on käytettävissä ja miten nämä liittyvät sisällöllisesti toisiinsa. Sisältöjen semanttinen kuvailu suoritetaan kuitenkin yleensä huomattavasti syvällisemmin ja täsmällisemmin kuin aiemmin.” (http://www.seco.tkk.fi/publications/2007/hyvonen-tieteen-paivat-2007.pdf)

Verkko ja sen palvelut ovat kehittymässä tavalla, jota voi ehkä olla vaikea hahmottaa tällä hetkellä. Muutos ja verkon uudenlaiset ominaisuudet konkretisoituvat vähitellen, kun yhä enemmän palveluja rakennetaan uusilla tekniikoilla. Esimerkiksi Google soveltaa jo hakupalveluissaan semanttisen webin menetelmiä.

Myös Kirjasampo on haluttu toteuttaa uudenlaisella tekniikalla. Uusi tekniikka ei ole itsetarkoitus, vaan semanttisen webin välineitä on sovellettu, koska niiden avulla tietoa on mahdollista käsitellä, yhdistellä ja tuoda esiin eri tavoin. Käyttäjille nämä semanttiset tekniikat näkyvät esim. mahdollisuutena selata aineistoja eri monipuolisesti.

Kaunokki-Sahaan tallennettuja teoskuvailuja voidaan yhdistellä ja prosessoida eri tavoin, esim. mitä kirjallisuutta tiettyyn aiheeseen / paikkaan / henkilöön / kirjallisuudenlajiin liittyy, mitkä teokset ovat "samankaltaisia" toistensa kanssa, keiden kirjailijoiden tuotanto liittyy jollakin tavoin toisiinsa. Näistä ominaisuuksista saa esimakua Kulttuurisampo -palvelussa, jossa kaunokirjallisuus on mukana testiaineistona.

Kulttuurisammossa näkyy jo, kuinka kirjastojen kokoelmatietoja voidaan avata uudella tavalla ja esittää uusissa yhteyksissä. Teosten välisiä assosiaatioita ja temaattisia yhteyksiä voidaan tuoda esiin ja näin tarjota palvelun käyttäjälle – niin kirjastoalan ammattilaiselle kuin lukijalle – mahdollisuus kulkea verkossa kirjasta kirjaan.

Teostietojen yhteyteen voidaan tuoda sisältöjä muista verkkopalveluista ja näin rikastaa yksittäistä viitetietoa, asettaa tietoa laajempiin asiayhteyksiin. Osana projektia Kirjasampoon tallennetaan myös aikanaan Arvostelevassa kirjaluettelossa ilmestyneitä teosarvioita. Niiden myötä saadaan mukaan myös aikalaislukijan näkökulma teoksiin.

Entä ontologiat?

Semanttisessa webissä sisällönkuvailu (”annotointi”) tehdään ontologioiden avulla. Ontologioihin ei liity mitään mystiikkaa, vaan ne perustuvat perinteisille asiasanastoille.

Asiasanastoihin kuuluvat termit on ontologioissa esitetty hierarkkisissa suhteissa toisiinsa, jolloin myös tietokoneohjelmat ”ymmärtävät” niitä paremmin. Asiasanastot on kehitetty kortistoja ja inhimillistä tulkintaa varten, ontologiat tietokoneohjelmien näkökulmasta, mutta ne ovat helppokäyttöisiä myös ihmisille.

Ontologioiden käyttö tulee jatkossa helpottamaan sisällönkuvailutyötä. Ne ovat kieliriippumattomia ja esimerkiksi suomenkielisillä termeillä tehty kuvailu voidaan käyttöliittymässä näyttää myös ruotsinkielisenä. Kokonaisontologia KOKO tuo sisällönkuvailijan ja tiedon etsijän ulottuville samalla kertaa YSO:n lisäksi myös erikoisalojen ontologioiden termistön. Tällainen infrastruktuuri on edellytys myös muistiorganisaatioiden laajemmalle yhteistyölle.

Kaunokki-Sahassa ontologiat on integroitu ohjelmaan niin, että termit voidaan poimia suoraan ontologiasta sisällönkuvailukenttiin. Teknisesti sisällönkuvailu on helppoa, vaativinta on edelleen sen päättäminen, mitkä termit kuvaavat teosta parhaiten. Se on se inhimillistä ajatustyötä vaativa kohta, jota mikään tekniikka ei voi korvata!

Kirjasammossa käytettävät ontologiat ovat

• KAUNO, fiktiivisen aineiston ontologia, perustuu Verkko-Kaunokkiin
• KOKO, kokonaisontologia, jonka muodostavat YSA:n perustuva YSO ja joidenkin erikoisalojen ontologi-at
• SUO, Suomen paikkatietoja sisältävä paikkaontologia
• Lingvoj, kieliontologia

Jatkossa ontologioita tulee lisää, mm. laajempia ja historiallisiin paikkoihin liittyviä paikkaontologioita.

Miten kirjastojen pitäisi osallistua Kirjasammon kehittämiseen?

Kirjastoilta toivotaan takautuvaan sisällönkuvailuun osallistumista siten kuin niiden resurssit antavat myöten. Kirjastoista voidaan osallistua muutenkin palvelun sisällöntuotantoon, kuten blogien kirjoittamiseen tai muun ajankohtaisaineiston tuottamiseen.

Miten kirjastot hyötyvät Kirjasammosta?

Jos Kirjasammon taustalla oleva visio toteutuu, verkkoon rakentuu vähitellen kirjastolaisten ja lukijoiden käyttöön monipuolinen kaunokirjallisuuteen liittyvää apuneuvo. Se toimii tiedonhaun ja neuvontatyön tukena sekä lukemiseen ja kirjanvalintaan liittyvänä inspiraation lähteenä. Sinne on mahdollista tallentaa myös erilaisia arjen työskentelyssä syntyviä ahaa-elämyksiä ja hiljaista tietoa toisten hyödynnettäväksi.

Antaessaan oman panoksensa yhteiseen tietovarannon kehittämiseen kirjastot saavat käyttöönsä muissa kirjastoissa karttuneen tietämyksen. Yhteistä tietokantaa täydennettäessä vältetään päällekkäisen työn tekeminen esim. niin, ettei samaa teosta kuvaillaan eri puolilla Suomea eri tietokantoihin. Resursseja ei kirjastoissa ole päällekkäisen työn tekemiseen.

Esim. jos asiakas kaipaa "Daniil Harms -tyyppistä" satiiria (perustuu todelliseen tiedonhakutilanteeseen), on edessä työläs prosessi (Kuka on Daniil Harms? Minkä tyyppistä hänen kirjoittamansa satiiri on? Ketkä muut ovat kirjoittaneet satiiria, ja kenen kirjoittama satiiri on samankaltaista kuin Daniil Harmsin?). Kun sopivat teokset ovat löytyneet, voidaan tieto niistä tallentaa Kaunokki-Sahaan, jolloin kollegan jossakin toisessa kirjastossa ei tarvitse tehdä samaa työtä uudestaan, vaan hän voi hyödyntää jo kertaalleen löydettyä ja tallennettua tietoa. Hän voi myös halutessaan kirjata Sahaan muita ”Daniil Harms -tyyppisiä” teoksia, jolloin tietämys kumuloituu entisestään. Nämä ”kirjastonhoitajan suosittelemat” teokset näytetään käyttöliittymässä, jolloin myös palvelun käyttäjä hyötyy niistä suoraan.

Osallistumalla Kirjasampo-yhteistyöhön kirjastoilla on mahdollisuus tutustua uudenlaiseen tiedontallennustapaan. Kirjastoissa on aina tehty yhteistyötä ja jaettu tietämystä, Kirjasammossa tätä toimintatapaa sovelletaan virtuaalisessa yhteistyöverkostossa.

Tanskassa on ylläpidetty ja kartutettu hajautetusti yhteistä kaunokirjallisuuspalvelua, litteratursideniä jo kuuden vuoden ajan. Siitä on kasvanut kirjastoammattilaisten tärkein kaunokirjallisuuteen liittyvä työkalu, vaikka siinä ei ole esim. tietokantaa taustalla. Kirjasampo voisi olla meille mahdollisuus luoda samanlainen apuneuvo. Ajatus on se, että pienistä puroista kasvaa iso virta ja kerran sisällönkuvailtu teos voidaan löytää palvelusta aina uudestaan.

Miksi takautuva sisällönkuvailu?

Kaunokirjallisuuden ”pitkän hännän”, vanhemman ja vähemmän tunnetun kirjallisuuden, löytyvyyden parantaminen vaatii sisältöjen kuvailua. Yksittäisen kirjaston on mahdoton selviytyä takautuvasta sisällönkuvailusta omin voimin. Jos kirjastot voivat tehdä sitä yhteistyönä ja tallentaa kuvailuja yhteen paikkaan, hyötyvät siitä kaikki.

Mitä enemmän sisällönkuvailuja Kirjasampoon tallennetaan, sitä suurempi apu siitä on kirjastojen henkilökunnalle ja palvelun käyttäjille. Kysymyksessä on joka tapauksessa pitkäjänteinen, useita vuosia kestävä työ ennen kuin Kaunokki-Sahassa tiedot ovat ”oikein” ja Sahan ominaisuudet täysimääräisesti hyödynnettävissä. Kaikkien siellä olevien teosten tietoja ei täydennetä ehkä koskaan.

Entä jo tehty työ?

Kirjastoissa on sisällönkuvailtu vanhempaa kaunokirjallisuutta satunnaisesti omiin tietokantoihin, systemaattisimmin ehkä Kajaanissa ja Kuhmossa, tai muihin verkkopalveluihin, kuten Sanojen aikaan. Näiden lisäksi on olemassa myös Roma, joka sisältää n. 12 000 ennen vuotta 1996 ilmestyneen romaaninimekkeen suppeahkot sisällönkuvailut. Siirtoa hankaloittaa jonkin verran se, ettei sisällönkuvailutyössä ole aina voitu käyttää Kaunokki-sanastoa.

Näitä jo olemassaolevia resursseja pyritään hyödyntämään mahdollisuuksien mukaan Kirjasammossa. Roman osalta on jo Porin kaupunginkirjaston kanssa sovittu, että sen sisältämät sisällönkuvailut voidaan siirtää Kaunokki-Sahaan. Myös muita kirjastojen verkkoon tuottamia, kirjallisuuteen ja kirjailijoihin liittyviä sisältöjä olisi järkevää tarjota käyttäjille myös keskistetysti valtakunnallisen palvelun kautta. Tämä edellyttää luonnollisesti sopimista kirjastojen ja sisällöntuottajien kanssa sekä käytäntöjen luomista.

Kirjastojen tuottamia verkkopalveluita on kartoitettu kyselyllä, sen tuloksista voi lukea Kirjastowikistä Kaunokirjallisuuden verkkopalvelu -projektin sivuilta. Kunhan Kirjasammon käyttöliittymäsuunnittelu on pidemmällä, kirjastoilta kysytään kiinnostusta tarjota näitä sisältöjä osaksi yhteistä palvelua. Aineistoja saa myös tarjota Kirjasampoon!

Mitä ja miten sisällönkuvaillaan?

Kaunokki-Sahassa on keskeisen suomenkielisen kaunokirjallisuuden perusluetteloinnit, jotka on konvertoitu sisällönkuvailuineen Helmetistä. Eli teosten perustiedot ovat, sisällönkuvailutietoja pitäisi etenkin vanhemman kirjallisuuden osalta täydentää. Samoin tarvitaan runo- ja novellikokoelmien osakohdeluettelointia. Kaunokki-Sahaan voi myös lisätä sieltä mahdollisesti puuttuvia nimekkeitä, esim. paikallisaineistoa.

Kirjasammossa sisältöjen kuvailu on asiasanoittamista, tiivistelmien kirjoittamista tai lisämateriaalin linkittämistä teostietojen yhteyteen. Toisiinsa jollakin tavoin liittyviä teoksia voi linkittää keskenään. Kuvailussa ei pyritä täydellisyyteen vaan antamaan lukijoille ”tarttumapintoja” teoksiin.

Kirjasammossa voidaan kuvailla vaikka yksittäinen runo tai novelli hyvinkin tarkalla tasolla, jos siihen on kiinnostusta ja resursseja. Esim. yksittäinen novelli viedään Sahaan vain kerran ja se linkitetään kokoelmateoksiin, joista se löytyy. Tämä on joustava ja työtä säästävä tapa. Samoin on mahdollista kuvailla tarkemmin vaikkapa fiktiivisiä henkilöitä.

Kirjastojen tuottamaa kirjailijatietoa viedään Sahaan, sitä kautta saadaan keskeisiin suomalaisiin nykykirjailijoihin liittyvä tieto haettavaksi. Myös muihin kirjailijoihin liittyviä tietoja voi täydentää, jolloin Kirjasampo pystyy vastaamaan usein kysyttyihin kirjailijoihin liittyviin kysymyksiin (kansallisuus, kieli, elinaika, kirjallisuudenlaji). Samaan järjestelmään tallennetut teoksia ja kirjailijoita koskeva tieto helpottaa tiedonhakua ja mahdollistaa monipuoliset yhdistelmähaut.

Kuka saa osallistua sisällönkuvailuun?

Sisällönkuvailuun voivat osallistua kaikki kirjastolaiset, jotka ovat siitä kiinnostuneita, ovat saaneet opastuksen Kaunokki-Sahan käyttöön ja jotka sitoutuvat noudattamaan tiedontallennusohjeita (sisällönkuvailun periaatteet, toimintakäytännöt). Sisällönkuvailuun liittyvä ohjeistus, periaatteet ja toimintakäytännöt löytyvät myöhemmin KirjastoWikistä.

Yhteistyökumppaneita etsitään myös muualta kuin kirjastoista. Esim. Turun ammattikorkeakoulun kirjasto- ja tietopalvelun koulutusohjelman kanssa on järjestetty yksi sisällönkuvailukurssi, jossa opiskelijat perehdytettiin kaunokirjallisuuden sisällönkuvailuun ja jossa he tuottivat sisällönkuvailuja Kirjasampoon. Jatkossa tätä yhteistyötä on tarkoitus jatkaa ja laajentaa.

Kuinka sisällönkuvailuun opastetaan?

Vastuu opastamisesta Kaunokki-Sahan käyttöön on tässä vaiheessa kaunokirjallisuuden verkkopalvelu -projektilla. Opastajiin voi olla yhteydessä ja pyytää esittelyä.

Yhteystiedot:

• kaisa.hypen@turku.fi, puh. 044 907 2943
• alex.spare@turku.fi, puh. 044 907 2830

Toivottavaa olisi, että maakuntakirjastot järjestäisivät alueensa kirjastoille koulutustilaisuuden, jossa palvelua esitellään. Koulutus ei maksa kirjastoille mitään, eikä se velvoita osallistumaan sisällönkuvailuun. Tarvittaessa ja resurssien mukaan voidaan opastusta antaa myös yksittäisissä kirjastoissa.

Kaunokki-Saha on pyritty tekemään helppokäyttöiseksi, joten sen käytön opastamiseen ei mene kauan, ja sen voi ottaa haltuun ilman varsinaista opastustakin. Opastustilaisuuksissa käydään kuitenkin läpi myös sisällönkuvailun periaatteita sekä kevyesti myös semanttisen webin ja ontologioiden perusteita. Siksi suosittelemme opastustilaisuuksien järjestämistä ja niihin osallistumista.

Jatkossa (maakunta)kirjastoissa voisi olla Kirjasampo-yhteyshenkilöt Kysy kirjastonhoitajalta -palvelun yhteyshenkilöiden tapaan. Heillä olisi sitten vastuuta oman kirjastonsa/alueensa kirjastolaisten perehdyttämisestä ja opastuksesta.

Milloin sisällönkuvailu voi alkaa? Voiko sisällönkuvailutyöhön ryhtyä myöhemmin?

Kaunokki-Sahaa voi jo käyttää tiedontallennukseen, ja ensimmäinen sovittu opastus on 27.5.09 Vantaan kaupunginkirjastossa. Voimme siis tulla tarvittaessa opastamaan vielä ennen kesälomia. Toivomme kuitenkin, että opastus ja koulutus painottuisi loppukesään ja ensi syksyyn, jolloin käytettävissä on uusi versio Sahasta, Saha3. Se on huomattavasti käyttäjäystävällisempi ja sisältää enemmän tiedontallennusta helpottavia toimintoja kuin Sahan nykyinen versio.

Sisällönkuvailuyhteistyöhön voi tulla mukaan myöhemminkin.

Mihin kirjastot sitoutuvat?

Kirjastot voivat tehdä sen verran sisällönkuvailuja kuin niiden resurssit antava myöten. Mukana voi olla pienelläkin panoksella, vaikkapa viiden teoksen kuvailulla vuodessa. Kirjastot voivat myös sitoutua jonkin kokonaisuuden sisällönkuvailuun, vaikkapa tiettynä vuonna ilmestyneen tai oman alueensa kirjallisuuden. Kun tällaista systemaattista työtä tehdään koordinoidusti, saadaan sisällönkuvailut karttumaan parhaiten.

Pitääkö kirjallisuuden lukemiseen antaa työaikaa ja maksaa siitä palkkaa?

Tämä on kirjastojen itsensä sovittava asia, ja siinä varmaan noudatetaan niitä käytäntöjä, joita kirjastoissa muutenkin sovelletaan aineistoon perehtymisessä. Kunhan tässä työssä päästään alkuun ja nähdään, mikä hyöty yhteisestä tietojärjestelmästä koituu kaikille, uskomme, että kirjastoissa nähdään järkeväksi tukea tämäntyyppistä toimintaa.

Onko sisällönkuvailijaryhmällä kokouksia ja kuinka usein?

Kaikille pyritään järjestämään mahdollisuus perehtyä Sahan toimintaan. Eli ainakin aluksi kouluttajat tulevat (maakunta)kirjastoihin opastamaan Sahan käytössä. KirjastoWikiin tullaan avaamaan sisällönkuvailun tarpeisiin foorumi, jossa on mahdollista käsitellä ongelmatapauksia, antaa palautetta ja keskustella. Lisäksi laadimme ohjeita niin tiedon tallennukseen kuin sisällönkuvailun periaatteisiin, jotka ovat luettavissa wikissä.

Ehkä jatkossa järjestetään vuosittain yksi tapaaminen, jossa käydään akuutteja asioita läpi, kuten Kysy kirjastonhoitajalta -palvelun vastaajat tekevät nyt. Kokousten ajankohdasta ei pysty vielä sanomaan mitään, mutta yritetään sijoittaa ne sellaiseen ajankohtaan, joka ei kirjastoissa yleensä ole kaikkein kiireisintä aikaa.

Tarvitaanko kirjastoissa ohjelma- tai laiteasennuksia, päivityksiä, ylläpitoa?

Kaunokki-Saha on verkossa helposti käytettävissä. Se löytyy tietystä verkko-osoitteesta ja vaatii kirjautumisen, mutta kirjastoilta se ei vaadi ohjelman asentamista, ylläpitoa tms. Kaunokki-Saha toimii parhaiten Firefox-selaimella.

Mikä suhde Kirjasammolla on muihin kirjastojen tietojärjestelmiin?

Kirjasampo on kirjastojärjestelmistä riippumaton, ja ainakin aluksi Kirjasammosta löytyneet teokset paikannetaan kirjastoista Frank-monihaulla.

Tulevaisuudessa kirjastojärjestelmiäkin ehkä toteutetaan portaalityyppisinä, jolloin tieto haetaan sieltä, mihin se on tallennettu ja siinä muodossa kuin se on tallennettu. Tietoa ei siis siirretä tietokannasta tai konvertoida formaatista toiseen. Tällaiseen hakuun Kirjasampo sopii hyvin, avoimien ja standardinmukaisten rajapintojen välityksellä sinne tallennetut tiedot ovat muiden palveluiden käytettävissä.

Entä palvelun käyttäjät ja lukijat?

Kirjasammon käyttöliittymään tulee oma ”sfääri” palvelun käyttäjille. Lukijoiden on mahdollista keskustella teoksista, arvioida ja kommentoida niitä. Lukijat voivat myös kuvailla teoksia avainsanojen, ns. tägien avulla. Tulee olemaan mielenkiintoista nähdä, miten lukijat teoksia kuvailevat ja kuinka kirjastot voivat niiden perusteella kehittää omaa sisällönkuvailuaan. Käyttöliittymässä kirjastojen tuottama sisällönkuvailu ja käyttäjien antamat avainsanat pidetään erillään toisistaan.

Mikään ei estä myöskään kirjastoammattilaista käyttämästä tägejä, jos ontologioista ei tunnu löytyvän sopivaa käsitettä. Näin voidaan tuoda esiin teoksista esim. yksityiskohtia tai mieleen jääviä episodeja, joita asiasanojen avulla on hankala ilmaista.

LibraryThingissä määriteltiin jossain vaiheessa näitä eri tavoin tuotettuja teostietoja termeillä ”book information” ja ”social information”. Ne kuvaavat hyvin Kirjasammonkin sisältöjä – on kirjastojen sääntöjen ohjeistamana syntynyt kirjaan liittyvä tieto, toisaalta lukijoiden ”parviälyn” tuottama yhteisöllinen siihen liittyvä näkemys.

Miten Kirjasampo voisi näkyä kirjastotilassa?

Ihanteellisinta olisi, jos kirjastoissa voitaisiin markkinoida Kirjasampoa ja ohjata asiakkaita sen käyttäjiksi. Julkis-tamisen yhteydessä kirjastoihin toimitetaan mahdollisuuksien ja tarpeen mukaan tätä varten kampanjamateriaaleja.

Kirjasammossa käytävä keskustelu voidaan tehdä näkyväksi myös fyysisessä tilassa, esim. käyttäjien palvelussa nostamia teoksia voidaan panna esille myös kirjastoissa. Jos jokin teema näyttäisi Kirjasammossa käydyn keskustelun perusteella erityisesti kiinnostavan lukijoita, voidaan siihen liittyviä teoksia esitellä kirjastoissakin. Kirjastoissa voidaan asettaa esille kirjatäkyjä, ja katsoa, vaikuttavatko ne Kirjasammon käyttäjien tuottamiin sisältöihin. Näin voidaan lähentää fyysistä kirjastoa ja virtuaalista kirjastoa toisiinsa.

Myös kirjastojen perinteisten kirjanäyttelyiden ja valikoimaluetteloiden laadinta helpottuu, jos Kirjasampoon saadaan enemmän sisällönkuvailuja. Sen myötä saadaan kokoelmatkin monipuolisemmin käyttöön.